Voi ahistuksen pähistys. Toi lapsi ei vaan syö. Ikätoverinsa vetelevät lounaaksi purkillisen juures-liha-sosetta ja jälkkäriksi purkin hedelmäsosetta. Meillä menee optimistisenkin arvion mukaan yhden pienen purkin verran ruokaa päivässä. Ja sekin lähinnä hedelmää.
A:han sormiruokailee suurimmaksi osaksi, mutta minulla ei kestä pää olla antamatta myös sosetta, koska ruokaa menee niin vähän ja vaipan sisällön perusteella vaikuttaa myös siltä, ettei ruuansulatus oikein vielä pelitä noiden isompana alas menneiden palojen osalta. Mutta samalla pelottaa, että olen jotenkin sössinyt koko homman, kun annan välillä syödä sormin ja välillä annan lusikalla esim. iltaisin, kun en enää jaksa ajatusta sormiruokailussa syntyvästä sotkusta.
Sormiruokailusta ei meillä tullut vastausta nirsoiluongelmaan ja lusikkainhoon. Päinvastoin melkeinpä, sillä ätiä ahistaa entisestään, kun kaikissa seuraamissani sormiruokablogeissa vauvat mitä ilmeisimmin syövät tyytyväisinä kaiken mitä eteen pannaan. Meillä boikotissa ovat puurot, peruna, porkkana, bataatti, parsa, kukkakaali ja usein lihakin. Toisin sanoen kaikki, mitä vauvan pitäisi syödä.
Ja boikotilla tarkoitan sitä, että ko. ruokia ei panna suuhun, hyvä jos edes viitsitään käteen ottaa.
Lisäksi ruokavalikoimaamme karsii allergiaepäily. Olen nyt alkanut uumoill, että A:n nokkosihottuman taustalla on maissi eli nuo ah niin rakkaat ja kätevät maissinaksut. En enää keksi mitään muutakaan ruoka-ainetta, mikä se voisi olla. Jos se nyt edes johtuu ruuasta ylipäätänsä.
A siis saa päivittäin ihottumaa, joka tulee ja menee eri paikkoihin vartaloa. Kyseessä on punainen läiskä, jonka sisällä on valkoisia näppyjä, ihan kuin nokkosenpolttamassa. Ihottuma ei kuitenkaan kutia tai ärsytä vauvaa mitenkään. Sitä on alkanut esiintyä samaan aikaan kuin meillä alettiin maistella kiinteitä, joten tuntuu aika todennäköiseltä, että sen taustalla on ruoka.
Oispa jo neuvola. Vielä kuukausi. Jännittää, että miten tuon kasvu on edennyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti