maanantaina, kesäkuuta 27, 2011

Kaunis oli yö

Menin nukkumaan puoli kymmeneltä. Kello yhteen mennessä olin noussut jo kahdesti. Imettämään.

Toisaalta toissayönä oli vain kaksi imetystä, oli siis ns. hyvä yö. Empiirisen tutkimuksen valossa onkin nyt käynyt hermojakiristävän selväksi, että tällaista yli puolivuotiasta ei missään nimessä saa enää nukuttaa tissille. Vältän sitä yleensäkin, mutta joskus väsyinen vauva kertakaikkiaan simahtaa siihen, kuten kävi eilen. Ennen muinoin eli kuukausi takaperin se ei olisi edes vaikuttanut yöheräämisiin, koska silloin pinnikseen siirretty vauveli ei hämääntynyt nukahtamispaikan ja nukkumispaikan eriävyydestä.

Muissa uutisissa emme saaneet sitä asuntoa. Buu.


sunnuntaina, kesäkuuta 26, 2011

Vauva nukahti!

Mun vauva ei about koskaan nukahda ilman vinkunaa. Nykyään. Pikkuvauvana se nukkui sikahyvin, sen kun laski pinnikseen niin kuorsaus jo kävi. Myöhemmin alkoi tää kitinä ja itkeskely.

Mutta nyt, just äsken, se nukahti 10 minuutissa yhden vinkaisun saattelemana (tutti hukassa)! Ehkä kerrankin osasin odottaa tarpeeksi kauan ennen kuin aloin panna sitä maate. Ehkä mä sittenkin ymmärrän vauvaani.

No, nämä ovat vasta päivän ekat päikyt.

torstaina, kesäkuuta 23, 2011

Orkidea akkunallain

Tämä orkidea saapui meille äitini tuomana viime kesänä, kun olin vielä paksuna. Se kukki silloin ja sitten, kuten kukilla tapana on, pudotti kukkansa. Mutta nyt se kukkii taas! Jubilee. Kaikki aiemmat orkideani ovat nimittäin panneet pillit pussiin meikäläisen hoidossa. Mutta tämä ilmeisesti ihastui päältäkastelumetodiini.


Ensin se teki yhden kukan.

Nyt siinä on jo montamonta kukkaa.
Kuvan laatu ankea, enkä löytänyt kuvakulmaa, jossa kaikki kukat näkyisivät.

Muissa uutisissa teimme eilen ostotarjouksen asunnosta. Pessimistinä en usko että tärppäsi, mutta jännätähän voi silti aina.

Posted by Picasa

keskiviikkona, kesäkuuta 22, 2011

Vauvaruokailu

Mä olen niin pihalla tän vauvan syömisten kanssa nyt kun pitäisi kiinteitä jo syödä. Täysimetys oli helppo tapa ruokkia vauvaa, nyt en todellakaan tiedä mitä olen tekemässä. Vauva parka.

Ensin ajattelin, että annan sormiruokaa. Sitten ajattelin, että ois kiva jos vauva söis jotain myös ruokittuna lusikalla, ihan noin niinku sotkun ja kyläilyjen ja yleisen painostuksen takia (vrt. kaupan vauvanruokahyllyt). Sitten tajusin, että lusikalla ruokkiminen on tylsää, ja annoin syödä aamupuurotkin sormin. Sitten iski ahdistus, että eihän se saa tarpeeksi ruokaa noin, joten yritin taas vähän lusikalla. Mutta siitä tuli aatteellinen ahdistus, koska sormiruokailun ideologia uppoaa muhun ja koska - edelleen - lusikalla syöttäminen on tylsää ja aikaavievää, eikä vauva edes oikein tykkää lusikkaruokinnasta. Mutta kun se sormiruoka on lähinnä pitkin lattioita, eihän se saa mitään ravintoa.

Suo siellä, vetelä täällä. Jos joskus saadaan toinen lapsi niin en takuulla anna mitään kiinteitä ennen puolta vuotta. Imetys on niin helppoa.

Mutta kyllä se ainakin kakkaa ja pissaa. Terveisiä vaan kestovaippapyykkirumban keskeltä. Siis että kai se sitten saa tarpeekseen.

perjantaina, kesäkuuta 17, 2011

Kissat


Nämä tyypit täytyy vielä mainita. He ovat Vilma ja Justus.
Kuvissa parhaimmillaan.



Posted by Picasa

Ärtynyttä valitusta aiheena kiinteistönvälittäjät

Etsimme paraikaa uutta asuntoa. Se on aika kivaa hommaa: saa haaveilla millaista olisi asua tuolla tai täällä, mäen päällä, etäällä, meren äärellä. Muttamutta... Ne kiinteistönvälittäjät. Lipeviä, tyrkyttäviä, muka-hajamielisiä, epäluotettavia, kusettavia, ylimielisiä, oikeasti hajamielisiä, naurettavia asioita painottavia.

Meillä on yleensä tyllerö mukana näytöillä. Useampikin välittäjä on kysynyt vauvalta, että etkös sinä haluaisikin asua täällä. Että eikös olisi kiva konttailla täällä. Meitä kyllä kiinnostaa enemmän talonyhtiön kunto ja asunnon mahdollinen arvonnousu kuin se, mikä konttauspotentiaali asunnolla on.

Sillä jos jokin ärsyttää niin aliarvioiminen. Ja se, ettei välittäjällä ole mukana silmälaseja/kynää/talon papereita/PTS:ää/tarjouslomaketta/yhtään mitään. Hoida hommasi, välittäjä!

Tällainen


Kotona on nykyään tällainen. Puolivuotias. Ja on se Vilmakin vielä, ja sen kaverina Justus.
Posted by Picasa

Uusi alku

Kappas, löysin tämän vanhan blogini! Ja eikun bloggaamaan taas.

Nyt olisi mielessä monta aihettakin, mm. vauvat, sormiruokailu, kestovaipat, 12 viikon sokerilakko, kesä... Joo, nyt tästä tulee oikea blogi!