tiistaina, heinäkuuta 19, 2011

Ruoka-ahistusta pukkaa yhä vaan

Voi ahistuksen pähistys. Toi lapsi ei vaan syö. Ikätoverinsa vetelevät lounaaksi purkillisen juures-liha-sosetta ja jälkkäriksi purkin hedelmäsosetta. Meillä menee optimistisenkin arvion mukaan yhden pienen purkin verran ruokaa päivässä. Ja sekin lähinnä hedelmää.

A:han sormiruokailee suurimmaksi osaksi, mutta minulla ei kestä pää olla antamatta myös sosetta, koska ruokaa menee niin vähän ja vaipan sisällön perusteella vaikuttaa myös siltä, ettei ruuansulatus oikein vielä pelitä noiden isompana alas menneiden palojen osalta. Mutta samalla pelottaa, että olen jotenkin sössinyt koko homman, kun annan välillä syödä sormin ja välillä annan lusikalla esim. iltaisin, kun en enää jaksa ajatusta sormiruokailussa syntyvästä sotkusta.

Sormiruokailusta ei meillä tullut vastausta nirsoiluongelmaan ja lusikkainhoon. Päinvastoin melkeinpä, sillä ätiä ahistaa entisestään, kun kaikissa seuraamissani sormiruokablogeissa vauvat mitä ilmeisimmin syövät tyytyväisinä kaiken mitä eteen pannaan. Meillä boikotissa ovat puurot, peruna, porkkana, bataatti, parsa, kukkakaali ja usein lihakin. Toisin sanoen kaikki, mitä vauvan pitäisi syödä.

Ja boikotilla tarkoitan sitä, että ko. ruokia ei panna suuhun, hyvä jos edes viitsitään käteen ottaa.

Lisäksi ruokavalikoimaamme karsii allergiaepäily. Olen nyt alkanut uumoill, että A:n nokkosihottuman taustalla on maissi eli nuo ah niin rakkaat ja kätevät maissinaksut. En enää keksi mitään muutakaan ruoka-ainetta, mikä se voisi olla. Jos se nyt edes johtuu ruuasta ylipäätänsä.

A siis saa päivittäin ihottumaa, joka tulee ja menee eri paikkoihin vartaloa. Kyseessä on punainen läiskä, jonka sisällä on valkoisia näppyjä, ihan kuin nokkosenpolttamassa. Ihottuma ei kuitenkaan kutia tai ärsytä vauvaa mitenkään. Sitä on alkanut esiintyä samaan aikaan kuin meillä alettiin maistella kiinteitä, joten tuntuu aika todennäköiseltä, että sen taustalla on ruoka.

Oispa jo neuvola. Vielä kuukausi. Jännittää, että miten tuon kasvu on edennyt.

torstaina, heinäkuuta 07, 2011

Kylpykeiju

Sain tärkeän tehtävän: testata Natusanin tuotteita. Homman nimi on tietenkin Buzzador.

Meillä on ollut käytössä jo tähänkin asti Natusanin pesuneste ja vauvahieronnassa käytin ko. tuotteentuottajan vauvaöljyä. Hyvin pelittävät, varsinkin se First Touch Bath -pesuneste on meillä päivittäisessä käytössä pepun pesussa. Itse diggailen sen tuoksustakin, vauvan peppu taas diggailee muuten vaan.

No eilen sitten innostuin ja päätin vallan kokeilla kylvetystä, on noita tuotteitakin nyt sen verran että kelpaa läträtä. Vauveli meillä kylpee harvakseltaan, koska ei kauheasti ole hommasta tykännyt, vaan seurauksena on ollut kova poru. Sen sijaan ollaan hoideltu pesut ihan vaan lavuaarissa ja pesuhetki on nykyään ihan hupaisa setti, kaikkien osapuolien mielestä. Laittelin siis kuitenkin eilen pienen vaahtokylvyn ja ihan kivastihan se sujui pienen alkujäykistelyn jälkeen, sain jopa hymyn.



Meillä on käytössä ns. kohtuamme. Syystä että tilat on ahtaat, ei mahdu tavallista ammetta. Pikkuammeemme vie tosiaan kivan vähän tilaa, mutta kylvettäjän kannalta itse kylpyhetki on aika tuskallinen ainakin kun itse kylpijä ei vielä handlaa istuskelua ja kylpemistä itse. Todistusaineistona toimikoon yo. kuvassa kotkankynsimäinen otteeni vauvan käsivarresta. Rentoo, sano.

Aamupala

Pitäis joskus kuvata videolle meidän aamupuuroilut. Vauva syö puuronsa ihan omin pikku kätösin: se on ainoa tapa, joka meillä toimii edes jotenkuten. Lusikalla annettu puuro ei missään nimessä kelpaa, parhaassa tapauksessa lusikkaan tartutaan käsin ja se kiskaistaan itselle, huonoimmassa tapauksessa suu nipistetään kiinni ja pannaan vielä kädetkin naaman eteen alleviivaamaan kieltäytymistä. Valmiiksi puurolla täytetty lusikka taas on tosi hauska juttu, koska lusikkaa on kiva heilutella ja pyöritellä ja tulee kiva ääni kun sillä paukuttaa pöytää. Jos se suuhun menee niin se on aina se väärä pää. Niinpä hän syö hands-on-tyylillä.

Näin kesäkuumalla tuntuu kuitenkin etten itsekään jaksa puuroa, joten päätin nyt sitten aloitta puuroloman. Katsellaan sitten uudestaan vaikka elokuussa kun nti A täyttää 8 kuukautta. Että voidaan sitten neuvolassa sanoa että juujuu syödään puuroa... Paitsi että meidän neuvolatäti on ihana, kerron sille kuitenkin totuuden.

Tänä aamuna vauva söi sitten kurkkua, riisikakkua ja keltaista luumua. Lainausmerkeissä söi. No se yksi riisikakku taisi oikeasti mennä alas.


Posted by Picasa

maanantaina, kesäkuuta 27, 2011

Kaunis oli yö

Menin nukkumaan puoli kymmeneltä. Kello yhteen mennessä olin noussut jo kahdesti. Imettämään.

Toisaalta toissayönä oli vain kaksi imetystä, oli siis ns. hyvä yö. Empiirisen tutkimuksen valossa onkin nyt käynyt hermojakiristävän selväksi, että tällaista yli puolivuotiasta ei missään nimessä saa enää nukuttaa tissille. Vältän sitä yleensäkin, mutta joskus väsyinen vauva kertakaikkiaan simahtaa siihen, kuten kävi eilen. Ennen muinoin eli kuukausi takaperin se ei olisi edes vaikuttanut yöheräämisiin, koska silloin pinnikseen siirretty vauveli ei hämääntynyt nukahtamispaikan ja nukkumispaikan eriävyydestä.

Muissa uutisissa emme saaneet sitä asuntoa. Buu.


sunnuntaina, kesäkuuta 26, 2011

Vauva nukahti!

Mun vauva ei about koskaan nukahda ilman vinkunaa. Nykyään. Pikkuvauvana se nukkui sikahyvin, sen kun laski pinnikseen niin kuorsaus jo kävi. Myöhemmin alkoi tää kitinä ja itkeskely.

Mutta nyt, just äsken, se nukahti 10 minuutissa yhden vinkaisun saattelemana (tutti hukassa)! Ehkä kerrankin osasin odottaa tarpeeksi kauan ennen kuin aloin panna sitä maate. Ehkä mä sittenkin ymmärrän vauvaani.

No, nämä ovat vasta päivän ekat päikyt.

torstaina, kesäkuuta 23, 2011

Orkidea akkunallain

Tämä orkidea saapui meille äitini tuomana viime kesänä, kun olin vielä paksuna. Se kukki silloin ja sitten, kuten kukilla tapana on, pudotti kukkansa. Mutta nyt se kukkii taas! Jubilee. Kaikki aiemmat orkideani ovat nimittäin panneet pillit pussiin meikäläisen hoidossa. Mutta tämä ilmeisesti ihastui päältäkastelumetodiini.


Ensin se teki yhden kukan.

Nyt siinä on jo montamonta kukkaa.
Kuvan laatu ankea, enkä löytänyt kuvakulmaa, jossa kaikki kukat näkyisivät.

Muissa uutisissa teimme eilen ostotarjouksen asunnosta. Pessimistinä en usko että tärppäsi, mutta jännätähän voi silti aina.

Posted by Picasa

keskiviikkona, kesäkuuta 22, 2011

Vauvaruokailu

Mä olen niin pihalla tän vauvan syömisten kanssa nyt kun pitäisi kiinteitä jo syödä. Täysimetys oli helppo tapa ruokkia vauvaa, nyt en todellakaan tiedä mitä olen tekemässä. Vauva parka.

Ensin ajattelin, että annan sormiruokaa. Sitten ajattelin, että ois kiva jos vauva söis jotain myös ruokittuna lusikalla, ihan noin niinku sotkun ja kyläilyjen ja yleisen painostuksen takia (vrt. kaupan vauvanruokahyllyt). Sitten tajusin, että lusikalla ruokkiminen on tylsää, ja annoin syödä aamupuurotkin sormin. Sitten iski ahdistus, että eihän se saa tarpeeksi ruokaa noin, joten yritin taas vähän lusikalla. Mutta siitä tuli aatteellinen ahdistus, koska sormiruokailun ideologia uppoaa muhun ja koska - edelleen - lusikalla syöttäminen on tylsää ja aikaavievää, eikä vauva edes oikein tykkää lusikkaruokinnasta. Mutta kun se sormiruoka on lähinnä pitkin lattioita, eihän se saa mitään ravintoa.

Suo siellä, vetelä täällä. Jos joskus saadaan toinen lapsi niin en takuulla anna mitään kiinteitä ennen puolta vuotta. Imetys on niin helppoa.

Mutta kyllä se ainakin kakkaa ja pissaa. Terveisiä vaan kestovaippapyykkirumban keskeltä. Siis että kai se sitten saa tarpeekseen.

perjantaina, kesäkuuta 17, 2011

Kissat


Nämä tyypit täytyy vielä mainita. He ovat Vilma ja Justus.
Kuvissa parhaimmillaan.



Posted by Picasa

Ärtynyttä valitusta aiheena kiinteistönvälittäjät

Etsimme paraikaa uutta asuntoa. Se on aika kivaa hommaa: saa haaveilla millaista olisi asua tuolla tai täällä, mäen päällä, etäällä, meren äärellä. Muttamutta... Ne kiinteistönvälittäjät. Lipeviä, tyrkyttäviä, muka-hajamielisiä, epäluotettavia, kusettavia, ylimielisiä, oikeasti hajamielisiä, naurettavia asioita painottavia.

Meillä on yleensä tyllerö mukana näytöillä. Useampikin välittäjä on kysynyt vauvalta, että etkös sinä haluaisikin asua täällä. Että eikös olisi kiva konttailla täällä. Meitä kyllä kiinnostaa enemmän talonyhtiön kunto ja asunnon mahdollinen arvonnousu kuin se, mikä konttauspotentiaali asunnolla on.

Sillä jos jokin ärsyttää niin aliarvioiminen. Ja se, ettei välittäjällä ole mukana silmälaseja/kynää/talon papereita/PTS:ää/tarjouslomaketta/yhtään mitään. Hoida hommasi, välittäjä!

Tällainen


Kotona on nykyään tällainen. Puolivuotias. Ja on se Vilmakin vielä, ja sen kaverina Justus.
Posted by Picasa